Sulkavan soudut 2016

Tässä terveisiä Etelä-Karjalasta!

Olin soutamassa viime lauantaina Kaukaan Lylyn kirkkoveneporukassa Sulkavan souduissa. Soutumatkaa mainostetaan 60 kilometriksi, mutta todellinen mitta on "vain" 58 kilometriä. Testasin ensimmäistä kertaa käytössäni ollutta Suunnon Ambit3 Sport -kelloa, ja se näytti matkaksi 57,51 kilometriä.

Kuva lainattu Sulkavan soutujen nettisivuilta

Soutua varten tein tankkauksen samalla tavalla kuin maratonia varten eli laskin syömäni hiilihydraattimäärän, vähintään 500 g tai vähän yli. Soutuviikolla pidin tankkauspäivät maanantaista keskiviikkoon. Torstai oli jo normaalia syömistä. Soudun lähtö oli perjantaina kello kuusitoista.

Meillä on kesän soututreenit alkaneet aina toukokuun alussa, ja niitä on pidetty kaksi kertaa viikossa eli harjoituskertojen määrä ei ole kovinkaan suuri. Pisin harjoitus oli reilu 30 km, jossa meni aikaa noin 2 h 45 min. Ilman aikaisempaa ja tämän hetkistä omatoimista urheilun harrastamista tuskin Sulkavan soudusta selviäisin.

Paikan päälle Sulkavalle mentiin jo hyvissä ajoin ennen starttia. Ennen starttia on monenlaista säätöä ja tarvittavien tavaroiden asettelua veneeseen. Juominenhan tapahtuu soudun lomassa letkun avulla kanisterista suoraan. Mukaan otin myös kaksi juomapulloa, joihin olin sotkenut Dexalin geeliä, toiseen kolme ja toiseen neljä. Energiat riitti aika hyvin loppuun asti.

Soudun lähtö on aina vähän sekavaa. Eturivien paikat määräytyvät edellisten kertojen aikojen perusteella. Siinä on kyllä suuri etu, jos perämiehellä on röyhkeyttä ja kokemusta. Onneksemme meillä on sellainen perämies.

Lähtö sujui ongelmitta. Asetuimme noin sijalle 13 kahden kilometrin jälkeen, kun veneet asettuivat jonoksi. Tässä "peesailimme" aina lähes puoleen matkaan, koska eteneminen on huomattavan paljon helpompaa näin. Muutama vene meni meistä ohi ja jouduimme etenemään ilman apuja. Yritimme pitää kuitenkin takana tuleviin välimatkaa.

Noin 10 kilometriä ennen maalia saavutimme edellä menevän veneen. Saimme taas kaivattua helpotusta soutuun, kun asetuimme heidän perään. Vähän voimia kerättyämme päätimme lähteä ohitusyritykseen noin viisi kilometriä ennen maalia ja saimme sellaisen etumatkan heihin, etteivät he enää päässeet meidän perään. Maalissa eroa oli kaksikymmentäkuusi sekuntia.

Meidän sijoitus oli kahdestoista. Veneitä oli kaikkiaan satakaksikymmentäkolme. Voittajille hävittiin vajaat kahdeksantoista minuuttia. Jonkinlainen tavoiteaika meillä oli alle neljä ja puolituntia. Se alitettiin "reilusti" : minuutti ja neljäkymmentä sekuntia.

Loppuveryttelyksi minä ja 72- vuotias soutukaverini "jouduimme" kävelemään 7 km takaisin lähtöpaikalle, jonne olimme jättäneet auton. Järjestäjät olivat luvanneet linja-autokuljetuksen, mutta yhtään linja-autoa ei näkynyt. Liftaaminen ei meiltä onnistunut, koska kukaan ei ottanut kyytiin. Saunaa ja ruokailuakin olisi ollut tarjolla, mutta työvuoron alkuun oli enää vain seitsemän tuntia, joten jätin ne väliin.

Tämän kertainen soutu oli kolmas soutuni Sulkavalla. Sää oli hyvä, mutta muuten soutu tuntui aikaisempia rankemmalta. Luulen tämän johtuvan vähäisemmästä pitkäkestoisesta   harjoittelusta. Tarkoituksenani ei ole juosta tänä kesänä yhtään maratonia, joten harjoitukseni ovat olleet lyhytkestoisimpia. Vai kultaako aika muistot :)

Ari

Takomorunners Ari

Olen 53 -vuotias juoksun harrastaja. Juoksua tai jonkinlaista urheiluun liittyvää olen yhtäjaksoisesti tehnyt reilut kaksikymmentä vuotta. Maratoneja olen juossut 86 kappaletta ja yhden noin kuusisataa metriä alimitatun, joka ei kuitenkaan pääse tilastoihini. Paras aikani on Joensuussa 2012 juostu 3h 11 min 46 sek. Hienoin juoksukokemus taas on vuodelta 2011, jolloin juoksimme poikani Miitrin kanssa Tukholmassa hänelle uuden ennätyksen 3h 52 min 43 sek (nettoaika). Tähän asti viimeisin täysmaraton taittui viime vuonna Helsingissä, jossa juoksu oli todella vaikeaa jumittavien reisien takia. Olin samaan aikaa juoksun kanssa harjoitellut Sulkavan soutuun kirkkoveneessä, mikä ilmeisesti vaikeutti juoksua.

Tällä hetkellä on myös Sulkava ohjelmassa, jonka lisäksi käyn pyöräilemässä, rullaluistelemassa ja joskus myös vähän hölkkäilemässä. Yhden puolimaratonin olen tänä vuonna juossut ja viime vuonna niitä taittui kolme. Puolikkaat ovat tulleet ohjelmaan mukaan iän karttuessa, vaikka vielä jokunen vuosi sitten olinkin sitä mieltä, että ne ovat ennemminkin lasten ja naisten matkoja. Ei siksi, että en arvostaisi puolimaratonin juosseita, vaan siksi, että olin olevinani niin "kova ukko".

Juoksua  ja yleensäkin urheilua harrastan siitä saatujen hienojen tuntemusten takia. Luulen myös, että urheilemisellani on myös jonkunlaista vaikutusta terveyteeni ja yleiseen jaksamiseen. Ja voihan olla, että tässä vuosien aikana on tullut jonkinlainen riippuvuuskin urheilemiseen. Eihän sitä osaa oikein ilmankaan olla.

Tervetuloa seuraamaan blogiani!

Tervetuloa Blogiini

Moi,

Ari Sinkko. TakomoRunners bloggari ja 86 maratonin mies.