Tässä terveisiä
Etelä-Karjalasta!
Olin
soutamassa viime lauantaina Kaukaan Lylyn kirkkoveneporukassa Sulkavan
souduissa. Soutumatkaa mainostetaan 60 kilometriksi, mutta todellinen mitta on
"vain" 58 kilometriä. Testasin ensimmäistä kertaa käytössäni ollutta
Suunnon Ambit3 Sport -kelloa, ja se näytti matkaksi 57,51 kilometriä.
Kuva lainattu Sulkavan soutujen nettisivuilta
Soutua
varten tein tankkauksen samalla tavalla kuin maratonia varten eli laskin
syömäni hiilihydraattimäärän, vähintään 500 g tai vähän yli. Soutuviikolla
pidin tankkauspäivät maanantaista keskiviikkoon. Torstai oli jo normaalia
syömistä. Soudun lähtö oli perjantaina kello kuusitoista.
Meillä on
kesän soututreenit alkaneet aina toukokuun alussa, ja niitä on pidetty kaksi
kertaa viikossa eli harjoituskertojen määrä ei ole kovinkaan suuri. Pisin
harjoitus oli reilu 30 km, jossa meni aikaa noin 2 h 45 min. Ilman aikaisempaa
ja tämän hetkistä omatoimista urheilun harrastamista tuskin Sulkavan soudusta
selviäisin.
Paikan
päälle Sulkavalle mentiin jo hyvissä ajoin ennen starttia. Ennen starttia on
monenlaista säätöä ja tarvittavien tavaroiden asettelua veneeseen. Juominenhan
tapahtuu soudun lomassa letkun avulla kanisterista suoraan. Mukaan otin myös
kaksi juomapulloa, joihin olin sotkenut Dexalin geeliä, toiseen kolme ja
toiseen neljä. Energiat riitti aika hyvin loppuun asti.
Soudun
lähtö on aina vähän sekavaa. Eturivien paikat määräytyvät edellisten kertojen
aikojen perusteella. Siinä on kyllä suuri etu, jos perämiehellä on röyhkeyttä
ja kokemusta. Onneksemme meillä on sellainen perämies.
Lähtö
sujui ongelmitta. Asetuimme noin sijalle 13 kahden kilometrin jälkeen, kun
veneet asettuivat jonoksi. Tässä "peesailimme" aina lähes puoleen
matkaan, koska eteneminen on huomattavan paljon helpompaa näin. Muutama vene
meni meistä ohi ja jouduimme etenemään ilman apuja. Yritimme pitää kuitenkin
takana tuleviin välimatkaa.
Noin 10
kilometriä ennen maalia saavutimme edellä menevän veneen. Saimme taas kaivattua
helpotusta soutuun, kun asetuimme heidän perään. Vähän voimia kerättyämme
päätimme lähteä ohitusyritykseen noin viisi kilometriä ennen maalia ja saimme
sellaisen etumatkan heihin, etteivät he enää päässeet meidän perään.
Maalissa eroa oli kaksikymmentäkuusi sekuntia.
Meidän
sijoitus oli kahdestoista. Veneitä oli kaikkiaan satakaksikymmentäkolme.
Voittajille hävittiin vajaat kahdeksantoista minuuttia. Jonkinlainen
tavoiteaika meillä oli alle neljä ja puolituntia. Se alitettiin
"reilusti" : minuutti ja neljäkymmentä sekuntia.
Loppuveryttelyksi
minä ja 72- vuotias soutukaverini "jouduimme" kävelemään 7 km
takaisin lähtöpaikalle, jonne olimme jättäneet auton. Järjestäjät olivat
luvanneet linja-autokuljetuksen, mutta yhtään linja-autoa ei näkynyt.
Liftaaminen ei meiltä onnistunut, koska kukaan ei ottanut kyytiin. Saunaa ja
ruokailuakin olisi ollut tarjolla, mutta työvuoron alkuun oli enää vain
seitsemän tuntia, joten jätin ne väliin.
Tämän
kertainen soutu oli kolmas soutuni Sulkavalla. Sää oli hyvä, mutta muuten soutu
tuntui aikaisempia rankemmalta. Luulen tämän johtuvan vähäisemmästä
pitkäkestoisesta harjoittelusta.
Tarkoituksenani ei ole juosta tänä kesänä yhtään maratonia, joten harjoitukseni
ovat olleet lyhytkestoisimpia. Vai kultaako aika muistot :)
Ari